“Kato”

“Kato nyt!”

“Kato mitä mä osaan!”

Pienet lapset osaavat innostua oppimisesta. Heissä syntyy riemua pienestäkin osaamisen tunteesta, he ovat ylpeitä siitä mitä ovat oppineet ja haluavat näyttää oppimansa myös muille. Mutta löytyykö meistä aikuisista samanlaista oppimisen riemua?

Luulenpa, että työelämästämme puuttuu lapsenomaiset riemunkiljahdukset, ylpeys siitä mitä olemme oppineet ja mitä me osaamme. Tiedämme jo aika hyvin, että työ on aikuisille merkittävin paikka oppia uutta ja kehittää omaa osaamistaan. Opimme, vaikka emme sitä välttämättä tiedosta ja siksi yksi keskeisimmistä työelämän haasteista on tehdä osaaminen näkyväksi.

Työelämässä korostuvat yhä enemmän oppimisen taidot ja oman osaamisen kehittäminen. Tähän viitataan usein jatkuvan oppimisen käsitteellä. Hankitut pätevyyden, diplomit, osaamismerkit ja kurssisuoritukset ovat jo olemassa olevia keinoja, joilla osaamista ja jatkuvaa oppimista tehdään näkyväksi. Oppimisen mahdollisuuksia on runsaasti, mutta silti aikuisväestön koulutukseen osallistuminen on laskussa ja kasautumassa hyväpalkkaisiin tehtäviin ja korkeasti koulutetuille.

Vertaisopistossa pääsemme kokeilemaan yritysten kanssa vertaisoppimista osaamisen tunnistamisen tukena. Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamassa pilottihankkeessa hyödynnetään vertaisoppimisen mallia, jossa ihmiset oppivat yhdessä osaamisen tunnistamisesta ja siihen liittyvistä työkaluista, sekä soveltavat opittua työhönsä. Uskomme siihen, että vertaisten kanssa syntyy merkityksellistä ja mielekästä oppimista. Keskustelujen avulla hiljaista tietoa ja kokemuspohjaista osaamista saadaan näkyväksi, jolloin sitä on myös mahdollista tunnistaa.

Jos emme osaa itse näyttää osaamistamme muille, niin kenties me muut pystymme sanomaan: Sinä osaat!